| etusivu | | | | | | | | | |
|
|
|
|
|
|
||||||||||||||||||
|
Sytytystulpan lämpöarvo
Sytytystulpan tulee olla suunniteltu soveltumaan moottorin rakenteeseen ja käyttöolosuhteisiin. Tämän vuoksi ei voi olla olemassa yhtä sytytystulppatyyppiä, joka toimisi ongelmitta kaikissa moottoreissa.
Lämmön muodostuminen eri moottoreiden palotilassa on erilaista. Tämän vuoksi tarvitaan lämpöominaisuuksiltaan erilaisia sytytystulppia. Sytytystulpan lämpöominaisuuksia kuvataan ns. lämpöarvolla. Vanhemmissa sytytystulpissa tämä oli ilmoitettu kaksi-tai kolmetasoisena numeroarvona.
Lämpöarvo kuvaa elektrodeista ja eristimestä mitattavia keskimääräisiä lämpötiloja moottorin eri kuormitusolosuhteissa. Lämpötilan eristimen kärjessä tulisi olla 400°C ja 850°C välillä. Yli 400 asteen lämpötilassa eristimen kärjelle syntyvät karsta- ja öljyjäänteet hajoavat ja sytytystulppa puhdistuu itsestään.
Eristimen kärjeltä mitatun lämpötilan ei tulisi myöskään nousta yli 850°C, sillä lämpötilan ylittäessä tämän sattaa syntyä ns. hehkusytytyksiä. Lisäksi erittäin korkeissa lämpötiloissa elektrodit joutuvat voimakkaammin alttiiksi kemiallisesti aggressiivisille yhdisteille. Kaikki edellä mainittu on johtanut siihen, että vanhanaikaisesten suppean toiminta-alueen sytytystulppien sijasta on siirrytty käyttämään nykyaikaisia laajan lämpöalueen sytytystulppia. Lisäksi uusien materiaalien käyttö erityisesti eristimissä ja keskielektrodissa käytetty kuparisydän mahdollistavat erittäin korkeat laatuvaatimukset täyttävien, laajan lämpöalueen sytytystulppien valmistuksen.
Nämä tekniset edut ovat saaneet aikaan myös sytytystulppien lämpöarvojen kuvauksen muuttumisen. Nykyaikaiset valmistajat kuvaavat laajan lämpöalueen sytytystulppien lämpöarvoa yksi-tai kaksimuuttujaisella tunnuksella. Tämä tunnus ei sisällä yhtenevyyttä vanhan lämpöarvon merkintätavan kanssa. Myynnin tukimateriaali sisältää tarkan tiedon kullekin moottorille sopivasta, laajan lämpöalueen sytytystulpasta.
|
|
|||||||||||||||||
)
